Ajatuksen voima – mitä minä uskon itsestäni?
23.5.2023
Havahduin vasta viime syksyllä 2022 siihen että olin ehdottomasti aina haaveillut yrittäjyydestä. Miten siihen voi havahtua? Siten ettei lainkaan kuuntele itseään.
Kun kuuntelin vain muita ihmisiä
Muita ihmisiä miellyttääkseni (esimerkiksi miestäni, jolla oli huonoja kokemuksia yrittäjyydestä), minä todella rajasin yrittäjyyden pois omien mahdollisuuksieni joukosta. Lisäksi uskoin, että a) olen niin huono talousasioiden kanssa, että en voi olla yrittäjä b) uskoin etten ole tarpeeksi hyvä siinä mitä teen, jotta voisin olla yrittäjä ja tehdä töitä yksin c) olen huono kirjoittamaan, joten en voi toimia yksin ja tehdä omaa markkinointiani.
Jokainen näistä syistä oli vain minun pääni sisällä. Olin vain päättänyt uskoa että olin huono joissain asioissa. Minulla ei ollut yhtään oikeaa syytä olla ryhtymättä yrittäjäksi.
Kun päätin alkaa toimia oman tahtoni mukaan
Kun sanoin miehelleni että todella todella haluan olla yrittäjä ja se on minun haaveeni, hän tuki minua täysin. Tietenkin.
En oikeasti ole erityisen huono talousasioiden kanssa. Minulla on aina ollut uskomus että en ole hyvä numeroiden kanssa. Olen ajatellut että en ymmärrä niitä ja ne eivät kuulu minun elämääni. Olen vältellyt kaikkea laskemiseen ja numeroihin liittyvää, nuorempana myös sitä laskujen maksua. (Typerintä mitä voi olla, on olla avaamatta laskuja!) Jotenkin päähäni oli iskostunut ajatus, että olen huono talousasioiden kanssa.
Sain kuitenkin uskoteltua itselleni Pirjo Väänäisen webinaarissa oppimieni taitojen avulla, että se ei ole totta. Se oli vain uskomus, ei totuus. En toki edelleenkään pysty ratkomaan niitä yhtälöitä jotka lukiossa jäivät ratkomatta. Se ei estä minua pitämästä yritykseni taloutta hyvässä kunnossa ja tekemästä järkevää ja hyvää taloudenpitoa. Sain samalla myös uskoteltua itselleni että minä ansaitsen hyvän palkan ja voin sen saada.
Olenko huijari?
Huijarisyndrooma on monille tuttu. Myös minä olen aina paininut sen kanssa. Nykyään paljon vähemmän, mutta edelleen. Olen aina verrannut itseäni muihin. Tiennyt että niin ei kannata tehdä ja taas verrannut.
Mutta keneen muihin olen verrannut? Olen verrannut itseäni aina kaikkein parhaimpiin. Olen etsinyt absoluuttisesti mielestäni kaikkein parhaimpia töitä kaikkialta maailmasta.
Olen verrannut itseäni maailman parhaimpiin ja suomen suurimpiin. Vähemmän yllättäin olen kokenut että työni ei ole yltänyt samaan.
Aina joku on parempi, pidempään alalla ollut, kouluttautuneempi, kokeneempi ja idearikkaampi.
Jos asiakkaani budjetti rajaa käytettävien tuntien määrää. Ei ole siis hedelmällistä vertailla omaa työtä johonkin, joka on toteutettu aivan erilaisilla resursseilla, työstetty satoja tunteja ja tehty monen ammattilaisen voimin. Ei tietenkään.
Miten herkästä runotytöstä tuli lukihäiriöinen pelkuri?
Rakastin kirjoittamista lapsena. Kirjoitin päiväkirjaa ja runoja omaksi ilokseni. Kirjoitin tarinoita ja piirsin niihin kuvituksen. Nautin siitä miten monin tavoin voin ilmaista itseäni ja mitä kaikkea mielikuvitus sai aikaan.
Oikeinkirjoitus ei koskaan ollut vahvin puoleni. Aineet tulivat takaisin punakynää täynnä. Numerot laskivat mitä vanhemmaksi tulin ja sitä myötä myös motivaatio kirjoittamiseen ja äidinkielen opiskeluun.
Edellisessä työpaikassani puhuin usein että en osaa kirjoittaa ja jonkun muun pitää tarkastaa tekstini ja muokata niitä. Tekstin tuottaminen ei juuri kiinnostanut ja virheitä tuli paljon.
Onko minulla lukihäiriö kuten mainostin pitkään? Enpä usko. Aivot ovat kummallinen lihas. Niille kun uskottelee ettei osaa kirjoittaa, sitä ei varmasti osaa tehdä. Niille kun uskottelee että osaa kirjoittaa ja on hyvä siinä, teksti paranee välittömästi. Teen edelleen virheitä, enkä osaa kaikkia kielioppisääntöjä, en silti anna sen estää minua kirjoittamasta, oppimasta ja tekemästä.
Suosittelen todella miettimään mitä uskoo itsestään, missä uskoo olevansa hyvä ja missä huono. Sillä asiat toteutuvat sen mukaan miten niiden uskot olevan.
Miten kelkkani kääntyi ja ryhdyin yrittäjäksi?
Alle puoli vuotta psykoterapiaa ja aloin kuunnella itseäni ja ymmärtää miten paljon kaikkea hölmöä uskottelin itselleni. Nyt olen käynyt vuoden terapiassa ja kuunnellut siellä omia ajatuksiani intensiivisesti. Olen oppinut itsestäni enemmän vuodessa, kuin aiempien 37 vuoden aikana yhteensä.
Kyllä – sitä saa mitä tilaa.
